Miksi jopa hyvätkin pokerinpelaajat menevät rikki?

Älä mene vararikkoon: Auta itseäsi

Vaikka ihmiset olisivat kuinka lahjakkaita pokeripöydissä, he voivat kuitenkin mennä vararikkoon, jos he eivät sovella tervettä järkeä pelin kaikkiin osa-alueisiin. Tuntuu vaikealta uskoa, että vaikka artikkelit ja neuvot niinkin tärkeistä aiheista kuin pelikassan hallinnasta ovat niin helposti saatavilla ja niin monet katastrofitarinat muistuttavat meitä siitä, miten helposti joku voi ajautua vararikkoon, sitä tapahtuu edelleen.

Karu tosiasia on kuitenkin se, että yli 50 prosenttia pokerin ystävistä ei enää pysty (taloudellisesti, rahattomana) jatkamaan pelaamista. Olisi helppo olettaa, että jokainen, joka kirjautuu pelaamaan useita tunteja päivässä, on voittoa tuottava grinder, mutta näin ei ole.

Miksi on edelleen niin paljon ihmisiä, jotka hoitavat pokerielämänsä niin huonosti? Onko se mysteeri vai onko siihen olemassa erityisiä syitä? Tässä artikkelissa esittelemme syitä siihen, miksi jopa näennäisesti kokeneet “kanta-asiakkaat” menevät konkurssiin.

Monilla pelaajilla on taipumus yliarvioida taitojaan, mikä voi johtaa huonoon päätöksentekoon, virheelliseen pelaamiseen ja sen seurauksena vararikkoon. Tämä johtuu usein haluttomuudesta tunnustaa henkilökohtaiset puutteet, ja sen sijaan tappioita syytetään huonosta tuurista, kun taas voitot johtuvat omista taidoista.

Tämä voi lisäksi johtaa riskialttiiseen käyttäytymiseen, kuten tasojen nostamiseen ilman riittäviä taitoja tai kieltäytymiseen siirtymästä tasoja alaspäin tarvittaessa. On ratkaisevan tärkeää, että säilytät realistisen näkökulman peliin, hyväksyt sekä taidon että tuurin roolin ja ymmärrät, että heidän valintansa vaikuttavat merkittävästi pelin lopputulokseen.

Pelikassan hallinta on aina erittäin tärkeä osa peliä, tämä pätee riippumatta siitä, kuinka hyvin teemme ja estää meitä menemästä rikki. On helppoa (tai ainakin sen pitäisi olla!) ymmärtää, että jos pelimme sujuu huonosti, meidän on sopeuduttava sen mukaisesti suojellaksemme vahingoittunutta pelikassaa. Yhtä tärkeää on kuitenkin muistaa, että meidän on aina pyrittävä vaalimaan ja hoitamaan pelikassaamme. Tätä silmällä pitäen noususuhdanne ei suinkaan anna meille lupaa yhtäkkiä hylätä tähän asti järkevää ja varovaista strategiaa. Se, että annamme itsellemme “ylellisyyden” heittää varovaisuus tuuleen, koska hyvät tulokset ovat saaneet meidät innokkaiksi näkemään kulutuskykymme nopean kasvun, on liukas tie – liian moni on nähnyt varovaisen BRM:n höllentämisen johtavan siihen, että heidän onnensa on mennyt väärään suuntaan. Holtiton lähestymistapa, jonka innoittajana on ollut hyvä vauhti, voi johtaa katastrofiin jopa nopeammin kuin se, että huonon vauhdin jälkeen ei onnistuta sopeutumaan toiseen suuntaan.

Varianssin hyvä arvostus ja ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää, jos meillä on edes vaatimattomia tavoitteita. Jokaisen, riippumatta kyvyistään tai siitä, mihin he näkevät itsensä menevän henkilökohtaisessa pokeriurallaan, on varmistettava, että he ovat tietoisia varianssista ja sen mahdollisista vaikutuksista. Käytämme usein termiä “vapaa-ajan pelaajat” kuvaamaan niitä, jotka eivät ota peliä liian vakavasti ja pelaavat huvikseen – verrattuna niin sanottuihin “grindaajiin”, jotka istuvat pitkiä istuntoja pöydissä vain saadakseen voittoa – mutta tämä saattaa antaa ymmärtää, etteivät he lähesty peliä (pöydässä ja pöydän ulkopuolella) loogisesti.

Niin sanottujen 4-kirjaimisina sanoina Tilt on yksi pokerifanien ei-toivotuista sanoista. Me kaikki tunnistamme sen toisten pelaamisessa, mutta sen lisäksi, että yritämme sivuuttaa sen maton alle, kun olemme itse syyllistyneet siihen, emme myöskään tunnista sen syitä. Luulisi olevan itsestään selvää, että tasapuolisuus on ehdoton edellytys kaikille, joilla on edes vaatimattomimmat odotukset pokerin suhteen, mutta ilmeisesti monilta puuttuu tämä (tai oikeammin sanottuna he eivät halua ajatella itseään tässä yhteydessä).

Juuri tällaisessa tilanteessa niin moni pettää itsensä menemällä tilttiin. Sana kuvaa niin hyvin sitä, miten voimme menettää rationaalisuutemme siinä määrin, että teemme mahdollisesti katastrofaalisia päätöksiä, että sitä käytetään nykyään niin arkielämässä kuin pokerissakin.

Lähes kaikki pokerissa ottavat ensiaskeleensa tiellä kohti tulevaa kunniaa leikkaamalla hampaitaan niin sanotuilla mikrorajoilla. Vastustuksen taso on yleensä alhaisella tasolla, ja valtaosa ajattelee vain omia korttejaan ja yhteyttä, joka heillä on tai ei ole lautaan. Pelaaminen on yleensä perusluonteista, eikä siinä käytännössä ole vivahteita tai syvällistä ajattelua. Tämä saattaa kuulostaa hyvältä uutiselta niille, jotka haluavat hyödyntää heikkoa peliä omaksumalla vankan, vaikkakin mielikuvituksettoman ABC-strategian, eikä pelin voittaminen mikropanoksilla olekaan kovin vaikeaa. Voimme selvitä pelaamalla epäoptimaalista peliä – jopa sellaista, jossa on epätarkkuuksia – ja silti päästä voittajiksi menemällä vararikkoon.

Ja tässä piilee potentiaalisesti vakava ongelma! On eri asia voittaa huonompi joukko pelaajia, mutta aivan eri asia nousta tasoja ylöspäin ja nauttia samasta menestyksestä. Liian monet, jotka ovat tottuneet siihen, että heidän virheellinen pelisuunnitelmansa riittää kuitenkin voittamaan heikot vastustajat, ottavat saman vuotavan strategian mukaansa noustessaan tikapuita ylöspäin ja lopulta maksavat siitä.